Iso ruokapöytä on Iskun 80-luvun malli ja hankittu Tori.fi:stä. Komea, mustekalamainen valaisin on Mooin Dear Ingo. Pöydän edessä Xavier Pauchardin suunnittelemat Tolix-tuolit. Ikean vitriinissä Anu säilyttää maljakoita. Pöydän takana olevan ison puusohvan Anu on ostanut Hämeenlinnasta Parolan aseman joulumyyjäisistä: – Kesti tunnin saada se autoon, hän muistelee.

Värit ja järjestys ovat Anulle tärkeitä. Kudontalangat ovat seinällä kuin taideteos. Ihanat värit loistavat myös kynttilöissä.

Kun as­tuu Anu Jo­ke­lan ko­din etei­seen, suo­raan edes­sä heh­kuu si­ni­nen kaap­pi.

– Se oli eno­ni työ­ka­lu­kaap­pi. Ko­ti­seu­dul­la­ni Poh­jan­maal­la sen paik­ka oli lii­te­ris­sä, Anu ker­too.

Nyt kaap­pi ko­mis­taa uu­des­sa maa­lis­saan Anun olo­huo­net­ta Es­poon Ola­ris­sa.

Vä­rik­kääs­sä ko­dis­sa unoh­taa ole­van­sa 1970-lu­vun ker­ros­ta­lo­kak­si­os­sa es­poo­lais­lä­hi­ös­sä. Am­mat­ti­si­sus­ta­ja­na ja pe­rin­teen ja kä­si­työn tai­ta­ja­na Anu on luo­nut sin­ne juu­re­van tun­nel­man.

Vaik­ka suu­ri, huo­lel­li­ses­ti val­mis­tel­tu jou­lu­juh­la vie­te­tään ai­na maal­la Kau­ha­jo­el­la per­heen pa­ris­sa, Anu si­sus­taa myös kau­pun­ki­ko­tia kau­den tun­nel­maan.

– Jou­lu al­kaa nä­kyä ko­dis­sam­me ai­ka ai­kai­sin syk­syl­lä, sil­lä valo on mi­nul­le tär­ke­ää. Pol­tam­me pal­jon kynt­ti­löi­tä ja lai­tam­me pie­net va­lo­sar­jat si­säl­le ja ulos. Tun­tuu ou­dol­ta, jos par­vek­keel­ta ei tule kynt­ti­län tai va­lo­sar­jan va­loa, Anu ker­too.

Ruokailutilan takana ovat Anun pirtakangaspuut ja värikäs lankaseinä. Sitä varten hän porasi kovalevyyn 540 reikää. Kudontalangat ovat Deko.fi:stä hankituissa esillepanokoukuissa.

Ha­vu­jen tuok­sua

Kau­pun­ki­ko­tiin Anu ei ole hank­ki­nut jou­lu­kuus­ta use­am­paan vuo­teen. Ai­em­min tääl­lä asui näet kak­si kis­saa, jois­ta oli mu­ka­vaa kii­peil­lä jou­lu­puu­hun. Vih­reyt­tä ja ha­vu­jen tuok­sua tuo­vat nyt ko­mea krans­si kaa­pi­no­ves­sa ja mal­jak­koi­hin ase­tel­lut kuu­sen­ha­vut ja pik­kui­set män­ty- ja kuu­si­puut.

– Kut­sun nii­tä ojan­poh­ja­kuu­sik­si, sil­lä olen lei­kan­nut ne omas­ta ojas­tam­me Poh­jan­maal­ta.

Ojan­poh­ja­kuu­sia Anu ei ko­ris­te­le, mut­ta mal­ja­koi­hin ase­tel­luis­sa ok­sis­sa on kuu­sen­ko­ris­tei­ta. Olo­huo­neen mal­jak­ko­män­tyyn on kiin­ni­tet­ty Anun iso­äi­din kuu­sen­kynt­ti­län­pi­dik­keet.

– Näis­sä 1950-lu­vun pi­dik­keis­sä on ni­vel, jo­ten kynt­ti­län pys­tyy suo­ris­ta­maan. Uu­dem­mis­sa ei sel­lai­sia ole, Anu sa­noo.

Ko­ris­tei­na on pal­jon lin­tu­ja. Anu nau­rah­taa, et­tä lin­tu­ja on vii­me vuo­si­na al­ka­nut il­maan­tua ko­tiin muu­toin­kin kuin jou­lu­na.

Kuk­kia ko­to­na ei jou­lu­na ole, sil­lä ne kuu­lu­vat ke­sään. Omal­la puu­tar­ha­pals­tal­laan Anu kas­vat­taa mitä eri­lai­sim­pia kuk­kia ja te­kee niis­tä näyt­tä­viä ase­tel­mia.

Olohuoneen matala, sininen kaapisto on Ikean. Metallituoli on Xavier Pauchardin Tolix. Kirjaimet seinällä ovat matkamuistoja muun muassa Pariisista, Lontoosta ja Lissabonista. – M-kirjaimen hankin Lissabonista vuonna 2000, kun olin juuri muuttanut takaisin Suomeen, Anu kertoo.

Anu rakastaa värejä. Jouluista kattausta somistavat kuusenoksat.

Ikean vitriinikaapissa Anu säilyttää maljakoita, jotka ovat nykyään keraamisia. Niihin saa parhaat kukka-asetelmat. Keltainen lintu symboloi kahta rakasta asiaa: keltaista väriä ja lintuteemaa.

Ra­kas­tuin kan­kaan­ku­don­taan

Kä­sil­lä te­ke­mi­nen on ai­na ol­lut Anul­le tär­ke­ää. Iso­äi­ti opet­ti hä­net om­pe­le­maan nap­pu­la­na, kun hän juu­ri ja juu­ri ylet­tyi pol­jet­ta­van om­pe­lu­ko­neen pol­ki­mil­le.

Nuo­re­na ai­kui­se­na hän meni Jur­vaan opis­ke­le­maan kan­kaan­ku­don­taa ja -pai­nan­taa, kir­jan­te­koa ja mui­ta eri­kois­tek­nii­koi­ta.

– Niis­tä ei kos­kaan tul­lut var­si­nai­ses­ti am­mat­ti­a­ni, mut­ta olen ai­na pys­ty­nyt käyt­tä­mään tai­to­ja hy­väk­se­ni si­sus­ta­ja­na ja stai­laa­ja­na.

Ny­ky­ään Anu toi­mii kä­si­työ­val­men­ta­ja­na omas­sa Hil­ma­la-yri­tyk­ses­sään. Hän jär­jes­tää
ku­don­ta­kurs­se­ja – ja suo­sit­te­lee nii­tä in­nos­tu­nees­ti, sil­lä ku­to­mi­nen on te­ra­pi­aa hä­nel­le it­sel­leen­kin.

Kan­kaan­ku­don­nas­ta hän in­nos­tui uu­del­leen pari vuot­ta sit­ten. Ko­to­na hän ku­too pir­ta­kan­gas­puil­la muun mu­as­sa vil­la­hui­ve­ja.

Isoäidiltä perityissä 1950-luvun kynttilänpidikkeissä on nivel, jonka avulla kynttilän voi suoristaa. Joulu-koristeita Anu rakastaa.

Kone ni­mel­tä koti

Anu ja hä­nen puo­li­son­sa muut­ti­vat muu­ta­ma vuo­si sit­ten Hel­sin­gis­tä Es­poo­seen vuok­ral­le. Asun­non poh­ja­rat­kai­su on Anul­le en­si­si­jai­nen: ko­tiin pi­tää mah­tua kun­non soh­va ja iso ruo­ka­pöy­tä. Tä­hän 1970-lu­vun kak­si­oon ne mah­tui­vat heit­tä­mäl­lä.

– Ai­ka­kau­den ta­lois­sa on eri­no­mai­set poh­ja­rat­kai­sut ja hy­vin säi­ly­tys­ti­laa. Mei­dän piti päät­tää, otam­me­ko sau­nan vai vaa­te­huo­neen. Vaik­ka olem­me in­to­hi­moi­sia sau­no­jia, va­lit­sim­me vaa­te­huo­neen, kos­ka sitä tar­vit­sem­me joka päi­vä.

Anu sa­noo, et­tä jär­jes­tys tuot­taa hä­nel­le iloa ko­dis­sa ja si­sus­ta­mi­ses­sa. Viik­ko­sii­vous ei ole olen­nais­ta, mut­ta hä­nel­lä on ai­na ol­lut paik­ka kai­kil­le asi­oil­le ja kaik­ki ta­va­rat pai­koil­laan.

– Se on äi­ti­ni pe­ru­ja. Ra­kas­tan sitä, et­tä löy­dän ta­va­rat heti. Suun­nit­te­li­ja­na mi­nul­le on tär­ke­ää tie­tää, mi­ten käy­te­tään ko­net­ta ni­mel­tä koti.

Makuuhuonetta koristavat korut, joita Anu käyttää paljon. Ikean lipaston päällä maljakossa on flokattuja oksia, eli oksiin on saatu samettimainen pinta maalaamalla. Iso maljakko on kirpputorilta. Suuri valaisin on vanha, tuunattu Iskun malli. Pyöreä peili on Englannista.

Vä­ri­ha­rak­ka kirp­pu­to­ril­la

Lä­hi­ö­kak­si­on si­sus­tuk­ses­sa poh­ja­lai­suus koh­taa Eng­lan­nin, sil­lä Anu asui ja työs­ken­te­li kym­men­kun­ta vuot­ta Lon­toos­sa.

– Eng­lan­ti laa­jen­si si­sus­tuk­sen sa­na­va­ras­to­a­ni. Osaan si­sus­taa kai­kil­la tyy­leil­lä ruu­su­tar­has­ta klas­si­seen ja su­per­mo­der­niin as­ti.

Tä­nään Anun koti on hal­li­tun ker­rok­sel­li­nen. Sii­hen kuu­luu poh­ja­lais­ta kä­si­työ­tä, kirp­pu­to­ri­löy­tö­jä ja mo­der­ne­ja va­lai­si­mia. Kirp­pu­to­re­ja Anu kier­tää, kos­ka löy­tä­mi­sen ilos­ta on tul­lut tär­ke­ää. Ne­tis­sä hän ei shop­pai­le, jos ei ole pak­ko.

– Olen myös vä­ri­ha­rak­ka. Vä­rit ve­to­a­vat mi­nuun. Kuu­lun muu­ten­kin po­ruk­kaan, jos­sa enem­män on enem­män.

Parvekkeella ojanpohjakuuset on istutettu Indiskan ruukkuihin. Tunnelmaan kuuluu paljon valoja ja kynttilöitä.